Sitä luulee olevansa pohjalla
Kuinka naiivi sitä voikaan olla? Minä ihan aidosti kuvittelin, että se editointi, jota tein koko syksyn, oli raskasta - mutta sehän oli pelkkää näpertelyä verrattuna siihen, mitä oikea editointi on! Silloin aiemmin pläräilin vähän tekstiä ja ujuttelin pikkujuttuja sinne tänne, siirsin jotain, mietin vähän uusiksi, poistin ja lisäsin takaisin. Vähän työlästä, kun piti ajatella niin monia juttuja uusiksi (tai ensimmäistä kertaa), ja aika ärsyttävää, kun yhden palan siirtäminen/muuttaminen johti dominoefektinä vähintään kymmenen muun siirtämiseen/muuttamiseen. Toista se on nyt. Koska nyt käyn tekstiä läpi sana kerrallaan ja kyseenalaistan jokaisen valinnan, jonka olen koskaan tehnyt. Oi, riemua. Kustannustoimittajan merkinnät toistavat samaa kaavaa: "sano tämä jotenkin toisin" "tämä on jo sanottu muualla paremmin" "tähän jotain yllättävämpää" Ja pahimpana kaikista: "tämä ei toimi vitsinä" Etenkin tuo viimeinen ottaa koville, kosk